Kluuvikatu 3 – Fazerin liiketalon ainutlaatuinen tarina

Kluuvikatu 3 on ainutlaatuinen pala Helsingin rakennettua kulttuuriperintöä, ja yksi varhaisimmista liikekaduista Suomessa. Karl Fazerin rakennuttama ja Gösta Juslénin suunnittelema seitsenkerroksinen kiinteistö valmistui keskeiselle paikalleen vuonna 1930, ja lähes sadan vuoden ajan kiinteistö on tarjonnut näyttävät puitteet liike-elämän kasvutarinoille.

Edustavat toimitilat Fazerin kasvavan yhtiön tarpeisiin

Fazerin liikepalatsi korvasi valmistuessaan tontilla aiemmin sijainneen kivitalon. Uusi suurempi liiketila tarjosi Fazerille mahdollisuuden yhdistää yhtiön toiminnot saman katon alle, ja pian eri kerroksiin asettuivat Fazerin leipomo, myymälä, kahvila ja konttori.

Kiinteistön katutasoon rakennettiin myös vuokrattavia liikehuoneistoja, jotka elävöittivät korttelin palvelutarjontaa entisestään.

Helsingin liike-elämän ytimessä

Vuosien varrella kiinteistö siirtyi Fazerilta uuteen omistukseen, jonka myötä tiloja uudistettiin uusien vuokralaisyritysten tarpeisiin. Ylempiin kerroksiin valmistui tyylikkäitä toimistotiloja, joihin on vuosien varrella asettunut sekä globaaleja kasvuyrityksiä että maineikkaita asiantuntijaorganisaatioita. Monet näistä yrityksistä ovat viihtyneet kiinteistössä jo vuosien – ja jopa vuosikymmenien – ajan.

Myös Fazer on edelleen läsnä kiinteistössä Fazer Café Kluuvikatu 3:n myötä, joka on edelleen suosittu kohtaamispaikka kaupunkilaisten keskuudessa. Samalla se on kiinteistön vuokralaisille laadukas vaihtoehto erilaisissa catering-, lounas- ja kahvittelutarpeissa.

Arkkitehtoninen helmi

Kluuvikatu 3:n kiinteistö on arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus, joka yhdistää taidokkaasti 1920-luvun klassismia ja art deco -vaikutteita. Ensiluokkaiset materiaalit ovat kestäneet aikaa, ja esimerkiksi kiinteistön sisäänkäyntiä koristavat edelleen alkuperäiset marmoripinnat.

Myös kiinteistön julkisivu on oman aikakautensa taidonnäyte. Leimallisen ilmeensä julkisivulle antavat voimakkaat vertikaalit ja horisontaalit linjat, ja ryhdikkään kokonaisuuden sinetöi käsintehty rappauskuviointi, joka on toteutettu talttaa ja vasaraa hyödyntäen. 1930-luvulla rappausta oli toteuttamassa suuri määrä terastirappauksen osaajia, ja samaa perinteistä työtapaa on noudatettu myös julkisivun myöhemmässä restaurointihankkeessa.

Kiinnostunut talon tarinasta?

Lue lisää arvokohteen historiasta Museoviraston sivuilta.